sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Orkesterin piinapäivät

ASIAA STRESSISTÄ JA VALINNOISTA

Ystäväni kirjoitti minulle vuoden takaisia kuulumisiaan. Julkaisen luvalla pätkän hänen kirjeestään, toivoen että joku saa siitä rohkaisua tai uutta näkökulmaa omiin valintoihinsa. Hänen tarinansa ei analyysia kaipaa, vaan kertoo jo sellaisenaan monta tärkeää pointtia.
"Soitin eräässä orkesterissa jonkin aikaa. Tämän orkesterin kapellimesteri on huikean lahjakas, karismaattinen ja uskomattoman osaava vanhempi mies. Voin helposti sanoa, että yhdessä viikonlopussa opin häneltä enemmän kuin vuosien aikana aiemmissa yhteyksissä. Hänellä on kuitenkin ikävä tapa hyökätä yksilöitä kohtaan ja pitää soittajia pelon vallassa.
Eräänä viikonloppuna soitimme hyvin vaikeaa teosta kaksi päivää. Ensimmäinen päivä meni upeasti ja edistyimme nopeasti, kun palaute oli rakentavaa. Harjoitusten aikana paikalla oli yleisöä, joiden edessä meitä soittajia ei oikein voinut rankaista tai nolata. Mutta konsertin lähestyessä ja kuulijoiden ollessa poissa, kapellimestari poimi yksilöitä koko joukon edessä nolattavaksi, huusi, uhkaili ja sätti. Sanomattakin selvää, että konsertin tullessa olimme kaikki niin väsyneitä ja peloissamme, että tulos oli huomattavasti heikompi kuin harjoituksissa. 
Eräs sooloja soittanut lahjakas tyttö itki ennen konserttia vessassa ja epäonnistui omissa sooloissaan - hän ei pystynyt soittamaan läheskään oikeita ääniä, kun harjoituksissa häntä oltiin hiillostettu päivästä toiseen. Päätin jättää omat soittoni siihen ja etsiä soittomahdollisuuksia muualta. Harmillista. Toisaalta samalla viikonloppu oli yksi antoisimmista musiikin suhteen, mutta tunsin oloni melkein sairaaksi, kun pelkäsin omasta puolestani ja harmittelin muiden puolesta...

Kuinka lahjakas nuori voi tietää olevansa lahjakas, jos häntä yritetään kehittää ainoastaan kritiikin avulla? En enää aio suostua siihen, että kehitykseni pitäisi tapahtua syyllistämällä ja pelkäämällä virheitä!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti