tiistai 2. marraskuuta 2010

Naisena miehisessä maailmassa

ASIAA OMANA ITSENÄ OLEMISESTA

Eilisessä Hesarissa kaksi sukupuoltaan vaihtanutta ja yksi transvestiitti tilittivät ajatuksiaan miehen ja naisen rooleista. Tässä parhaimmat palat:
Vierastan äijäkulttuuria. En ole ikinä pitänyt mieheyteen kuuluvan voiman ihannoinnista.
- Marja-Sisko Aalto, entinen mies
Naisena tilan ottaminen keskusteluissa oli paheksuttua, kun taas miehenä huomaamattomuus herättää epäluuloa. ... Miehet saavat olla sisariaan röyhkeämpiä ja vähemmän empaattisia. Testosteronihoitojen myötä persoonallisuuteni muuttui. Olen nyt suoraviivaisempi ja toimin ennemmin kuin jään miettimään seurauksia. .... Myös sitä pidetään epäilyttävänä, jos mies on empaattinen ja avoin muita miehiä kohtaan..
- Aarni Korpela, entinen nainen
...naiseutta pidetään yhä mieheyttä vähempiäarvoisena. Kun nainen käyttäytyy miehisesti, se nähdään pyrkimyksenä parempaan. Naismainen mies on monille vain hävettävä luuseri.
- Minna-Maaria Lax, transvestiittiyhdistyksen puheenjohtaja
Eihän näistä kommenteista voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
Olen työssäni laittanut merkille, miten moni keski-ikäinen nainen yhä etsii omaa paikkaansa ja olemisensa tilaa. Rajat ovat kadoksissa, eikä tahtotila oikein riitä oman näköiseen elämiseen ja olemiseen.
Toisaalta miehet kamppailevat jaksamisensa kanssa, kun tunteille ei tunnu jäävän tarpeeksi tilaa. Öisin ne tunteet sitten valvottavat. Ei ole siis helppoa miehilläkään.
Onneksi tilanne voi muuttua nopeasti, kun näkökulma muuttuu ja eheytyy.
Jääkiekkomaailmassa minuun on suhtauduttu kahdella tavalla. Ensimmäiseen tapaan kuuluu, että miehinen vastapuoli suhtautuu minuun myönteisen uteliaasti ja ehkä jotain hauskaa odottaen, kun nainen tulee ja kertoo miten asiat ovat. Toiseen tapaan kuuluu, että minua testataan ja kyseenalaistetaan siihen asti, kunnes kuulija putoaa asiaan, josta puhun. Sen jälkeen kaikki sujuukin omalla painollaan.
Olen jo ajat sitten automatisoitunut oman optimaalisen vireystilani. Ennen koulutustilaisuutta pudotan itseni jo tiedostamattomasti sellaisen olotilaan, jossa keskittymisen taso on paras mahdollinen. Tiedän miltä kehossa pitää tuntua, jotta saan hyvää tulosta aikaiseksi.
Ei ole helppoa olla nainen tässä miehisessä maailmassa ja varsinkin, jos työkenttä liippaa läheltä miehille perinteisesti kuulunutta sektoria. Olen sitä mieltä, että työelämässä  nainen pärjää miesten kanssa parhaiten olemalla oma itsensä ja keskittymällä itse asiaan eikä siihen, onko huulikiiltoa tarpeeksi.

Saa sitä huulikiiltoa silti olla.


Otteet Venla Pystysen jutusta Ahtaissa rooleissa, Helsingin Sanomat 1.11.2010.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti