keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Karalahti, Karalahti vai miten se meni?

ASIAA URHEILUSTA

Joidenkin ystävieni mielestä olen hauskasti vinksahtanut, kun olen niin innostunut seuraamaan suomalaisen jääkiekon kehityskuvioita. Mitä enemmän tuohon maailmaan pääsee sisälle, sitä enemmän se innostaa. Näin on asiassa kuin asiassa: ymmärrys lisää kysymysten määrää ja ymmärtämättömyys se vasta tuskaa tuottaakin.

Junassa istuessa ehtii hyvin lukea päivän lööpit ja kyselyt. Iltalehden jutun mukaan jääkiekon asiantuntijat, tai oikeastaan muutamat heistä, ovat sitä mieltä, että Jere Karalahti olisi pitänyt mahduttaa Jalosen Karjala-turnauksen maajoukkueeseen.

Asiasta on antanut äänensä tätä juttua kirjoittaessani yli 2000 Illtalehden lööppejä lukevaa kansalaista, joista yli 70 % olisi toivonut näkevänsä Karalahden maajoukkueessa.

Jalosen aatokset ja suunnitelmat tietää vain hän itse, mutta ehkä Karalahdella on vielä mahdollisuuksia - Karjala-turnaus on vain alkua maajoukkueen tehosesongille.

Eilen keskustelin erään toimittajan kanssa menestymisen reseptistä. Olen asiaa pohtinut paljon ja pitkään, joitakin avainasioita löytäen. Menestymistä edesauttavat ilo ja intohimo omaan tekemiseen tai lajiin, periksiantamattomuus, tasapaino rentouden ja tehotoiminnan välillä ja lopuksi se merkittävin, ahkeruus.

Menestyjän erottaa usein siitä kakkosesta tai viitosesta se, että hän harjoittelee kovemmin, perehtyy asiaan enemmän tai uurastaa pitkäjänteisemmin kuin muut.

En ole oikea ihminen arvioimaan yhdenkään pelaajan kuntoa tai ylipäänsä pelillisiä taitoja, mutta Karalahdessa arvostan sitä, miten hän on raivannut tiensä takaisin SM-liigaan ja yhdeksi joukkueensa kärkimiehistä. Moni olisi kadonnut entisten kiekkomiesten hiljaisille kujille jo ajat sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti