maanantai 8. marraskuuta 2010

Elämästä innostuu, kun ajattelee innostavasti

ASIAA INSPIRAATIOSTA

Aina silloin tällöin pääni käy kovin keveäksi ja valoisaksi. Tällaisia tiloja olen oppinut seuraamaan ja antamaan niille sen painoarvon, jonka ne ansaitsevat. Ei suotta sanota, että lamppu syttyy päässä, koska siltä se oikeasti tuntuu. Ei mitään kellertävää raskasta valoa, vaan valkoista kirkkautta ja blim! - idea on syntynyt.
Olen hyvä innostumaan omista ideoistani. Minusta tulisi katkera ja hapan ihminen, jos en antaisi tilaa älynväläyksilleni ja myös niille pääni sisäisille loogisille mielikuville, joiden avulla valmennan asiakkaitani oikeaan suuntaan, hyvin ja innostavin tuloksin.
Kuukauden sisällä olen sulkenut pari ovea, suureksi helpotuksekseni. Rauhallisessa mielentilassa olen kuunnellut ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle, että jokin ideani on liian kunnianhimoinen, liian vaikea tai liian kallis toteutettavaksi. Olen ajatellut, että jos pääni näyttää valkeaa valoa, suuntani on oikea. Ei ihme jos hykerryttää, kun uusia ovia ja innokkaita yhteistyökumppaneita putkahtelee näköpiiriini.
Kirjoitan epäsäännöllisen säännöllisesti Juoksija-lehteen itseäni inspiroivista aiheista, jotka tavalla tai toisella koskettavat mentaalivalmennuksen maailmaa. Eilen sain päähäni pyytää haastattelua amerikkalaiselta ultrajuoksijalta, joka on inspiroinut opeillaan lukemattomia juoksijoita. En ihan kauheasti odottanut vastausta, mutta blim! - innostava, myönteinen vastaus odotti minua tänään sähköpostiluukussani.
Vasta silloin alkaa ihminen tehdä kuolemaa, kun ei mikään tässä elämässä kykene innostamaan.
Vasta silloin on juoksija valmis lopettamaan juoksemisen, kun ei mikään juoksemisessa enää innosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti