perjantai 29. lokakuuta 2010

Nuorilla suorituspaineita

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA




Tämä syksy on jatkunut kiireisenä. Uusia töitä on ilmaantunut nopealla aikataululla ja muutamat ilmassa väreilevät hankkeet kutkuttavat ainakin minua mukavasti. Koska olen halunnut ensin hoitaa sovitut työt, blogin ja nettisivujeni päivittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen viime aikoina tullut vakuuttuneeksi siitä, miten huonosti yhteiskuntamme tukee lahjakkaita nuoriamme. Joskus asia tuottaa minulle jonkin asteista tuskaa, mutta ehkä kehitymme kansana myös tässä asiassa.
Meillä on valtava määrä nuoria, joilla on lahjakkuutta ja ahkeruutta päästä oman alansa huipulle, myös kansainvälisillä mittapuilla tarkastellen. Sitten tuleekin se mutta. Nämä nuoret, tulevat huippu-urheilijat, ballerinat, muusikot ja muut taiteilijat, jäävät valtavan yksin haasteidensa kanssa. Henkinen ylirasitus yllättää eikä heillä ole vielä työkaluja, joilla painetta voisi hallita. Kovien tavoitteiden ja myös ulkoa tulevien paineiden keskellä itseluottamus alkaa helposti rakoilla ja pahimmillaan koetut vaatimukset syövyttävät nuoren hauraan itsetunnon, joskus nopeassakin tahdissa.
Näen työssäni paljon vanhempia, jotka kantavat huolta lahjakkaan nuorensa jaksamisesta ja tulevaisuuden suunnasta. Monet vanhemmat lähtevät hakemaan apua oma-aloitteisesti.
Valmentajilla (urheilu) ja opettajilla (taiteet) on oma roolinsa tässä yhtälössä. Kaikki valmentajat eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita tai kykeneviä tukemaan nuoren itsetuntoa. Sama pätee opettajiin: vaaditaan virheetöntä suoritusta, mutta ei nähdä nuoren hätää. Valmentajat ja opettajat ovat inhimillisiä yksilöitä ja usein oman menneen kokemusmaailmansa kasvattamia, mutta moni heistä jaksaa oikeasti innostua siitä, mitä tekee. Osa heistä myös tukee suojattejaan tai ainakin haluaisi tehdä niin, jos vain keinot ja voimavarat löytyisivät.
Mutta jonnekin se lahjakas suomalainen nuori tässä yhtälössä helposti hukkuu, ellei hän sattuman (johon en usko) tai muun keinon avulla pysy pystyssä myös paineiden keskellä.

Onneksi keinoja löytyy, eikä tie omalle henkisen vahvuuden tontille ole yleensä kovinkaan pitkä.

2 kommenttia:

  1. Osuit asian ytimeen. Eikö meillä olekin jo aivan tarpeeksi Suomessa surullisia esimerkkejä siitä, kuinka nuori lahjakas huippu-urheilija on jätetty yksin paineiden, vaatimusten ja huipulla olon kanssa. Vastuutonta! Urheilussa pitää myös ottaa huomioon urheilija kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti! Jokaisella on omat vahvuudet ja kehittämisalueet.
    Asiantuntemusta täytyy ehdottomasti hankkia, ellei sitä valmentajalla ole.

    VastaaPoista
  2. Esimerkkejä todellakin löytyy tästä maasta, siitä olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kilpaurheilu antaa ja ottaa paljon, jostain niitä psyykkisiä voimavaroja olisi ammennettava vuosien varrelle.

    VastaaPoista