lauantai 25. syyskuuta 2010

Kun (henkinen) kunto on kateissa

ASIAA URHEILUSTA

Huomasin Iltalehden lööpistä, että A-maajoukkueen päävalmentajan Jukka Jalosen mielestä osa SM-liigapelaajista on huonokuntoisia.

Olen viime vuosina törmännyt moniin mielenkiintoisiin ilmiöihin suomalaisessa "huippu-urheilussa". Ihmetystä ovat herättäneet urheilumaailman sirpaleisuus ja resurssien haaskaaminen omalla tontilla puuhastelemiseen, kun osaamista ja voimia yhdistämällä saataisiin pontta koneistoon. Eniten olen kuitenkin hämmästellyt sitä, miten vähän urheilijat saavat uransa ja juniorivaiheen aikana perusteellista mentaalista ohjausta. Jos urheilija ei usko omiin mahdollisuuksiinsa ja jämähtää mukavuus- tai pelkoalueelleen - syystä tai toisesta, jää potentiaalista paljon saavuttamatta.

Muutaman kerran olen päässyt jututtamaan SM-liigan pelaajia. Eräs pelaaja totesi minulle kerran kiemurrellen, että häntä heitellään kuin rukkasta ympäri kaukaloa, joten massaa pitäisi saada lisää ja kuntokaan ei riitä. Keskustelu jatkui suurin piirtein näin:
- Jaa että massaa pitäisi saada lisää?
- Niin, no sitä. (naureskelee)
- No mitä voisit tehdä asian eteen?
- Kai siellä salilla pitäisi käydä... (naureskelee jälleen ja yrittää muuttaa puheenaihetta)
- Miksi et sitten käy salilla ja treenaa enemmän?
- No kun en jaksaisi. (alkaa löhötä pöydän päällä)
- Kiinnostaako sua oikeasti kehittyä?
- Emmä tiedä onko mulla kuitenkaan mitään mahdollisuuksia. (tuntee selvästi olonsa epämukavaksi)
- En tiedä mistä johtuu, mutta vaistoni sanoo hyvin selvästi, että voisit menestyä, jos tekisit vähän enemmän töitä asian eteen ja alkaisit nähdä mahdollisuutesi. Olen kuullut susta paljon hyvää, mutta onko mahdollista, että olet laiska ja asennettakin voisi viilata?
- JAA EN VOI ENÄÄ MENESTYÄ? (kuulee oman päänsä tuotoksia)
- Ei kun voisit.
- Jaa minä vai? (havahtuu, nolostuu, mutta ryhdistäytyy)
- Juuri sinä. Ongelmasi ei ole lahjattomuus, vaan se, että et enää usko mahdollisuuksiisi ja siihen, mille tasolle voisit vielä yltää. On vaikea innostua pelaamisesta, jos on sisällä epävarma olo.
Pelaaja on edelleenkin nolona, mutta selkeästi kovin ilahtunut ja istuu lopun aikaa ryhdikkäänä ja keskittyneenä. Muutos kehonkielessä on huomattava. Lopun aikaa hän jopa kuuntelee  minua herkin korvin ja kirjoittaa omaa tavoitesuunnitelmaansa. Myöhemmin luen lehdistä, että kausi alkoi hänen kohdallaan lupaavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti