keskiviikko 25. elokuuta 2010

Krooninen stressi - eikö koskaan helpota?


ASIAA STRESSINHALLINNASTA

Moni elää kovan paineen alla päivästä, jopa vuodesta toiseen. Suomessa on lukemattomia tiukassa tilanteessa eläviä ihmisiä, joiden kanssa parempiosaiset eivät haluaisi vaihtaa osaa.
Pitkäaikaista stressiä on helpompi kestää, jos stressi on itse valittua. Jos olen valinnut haasteellisen parisuhteen ja olen tietoinen valinnastani, jaksan parisuhteen kiemuroita kohtalaisen hyvin. Samoin jos olen valinnut elon maaseudulla mummonmökissä kaukana monista mukavuuksista, kestän huussit ja kinoksissa tarpoamisen kohtalaisen hyvin niin kauan, kun muistan, että ihan itse sinne mökkiin halusin.
Silti joskus voi tuntua, että haasteet kasaantuvat ja kasaantuvat, eivätkä ne lopu koskaan. Eräs valmennuksessani ollut asiakas sanoi kerran, että hänestä tuntui, että hänen selkärankansa tilalle oli tullut terästanko. Haasteiden hurjasta määrästä ja näennäisestä loputtomuudesta huolimatta hän koki, että juuri haasteet olivat kasvattaneet hänelle kunnollisen vahvan selkärangan. Hän meni tyrskyjä päin pystypäin, vaikka ei aina olisi huvittanutkaan.
Pitkäaikaista stressiä on paljon helpompi kestää, jos sen oppii hyväksymään. Paljon, paljon voi asioihin vaikuttaa, mutta kaikkea ei voi muuttaa. Jos hyväksymme tilanteen sellaisena kuin se on, antaudumme kokemaan tämän hetken sellaisena kuin se on - tämä hetki tässä, aivan tässä, jossa kaikki on yleensä kuitenkin kohtalaisen hyvin. Hetkeen pysähtyminen auttaa päästämään irti väkisin vääntämisestä ja sellaisesta yrittämisestä, joka ei johda minnekään. Stressi ei tunnu enää niin pahalta, jos emme taistele sitä vastaan.
Olen joskus sanonut itselleni, että jos linnut voivat ilman näennäistäkään epätoivoa lentää kovassa tuulessa lähes pimeällä taivaalla, minäkin voin olla hetken murehtimatta. Ja kas - hengitys vapautuu ja askel kevenee.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti