torstai 13. toukokuuta 2010

Julkisia kampituksia vai toisten tukemista?

MEDIAKRITIIKKIÄ

Viime päivinä toimittajat ovat esittäneet kipakoita kommenttejaan, joiden mukaan urheilijoita saa arvostella mielin määrin ja mediaa arvostellessaan valmentajat kuulemma vain yrittävät peittää omaa epävarmuuttaan.

Nämä toimittajat eivät ole valmennustyötä tehneet. Jokainen ansioitunut lajivalmentaja tietää, että moni urheilija oppii pelkäämään mediassa esitettyjä kommentteja. Samaa näen työssäni jatkuvasti: julkisuudelle altistuvat urheilijat ja muut oman alansa huiput eivät kykene suojautumaan kritiikiltä, vaan antavat sen syödä itseluottamustaan. Eräs toimittaja esitti, että maajoukkuepelaajat ovat koko kansan omaisuutta. Aivan höpölöpöä koko juttu. Minä olen osa kansaa, eikä kukaan pelaaja ole minun omaisuuttani, sillä ihmiskauppaan en usko.

Seison kaikkien niiden ihmisten takana, jotka haluavat tehdä työtään julkisuudesta huolimatta ja pyytävät medialta, että keskustelu olisi rakentavaa ja reilua. Vai onko toimittajien tehtävänä tehdä tästä kansasta entistä huonovointisempi? Kateutta ja vahingoniloa löytyy tästä maasta jo ihan tarpeeksi.

P.S. Minulla on onneksi ollut ilo tavata lukuisia fiksuja toimittajia (myös urheilutoimittajia), jotka eivät sensaatio-otsikoiden perässä juokse.

1 kommentti:

  1. Urheilijan vanhempina seuraamme uutisointia ja joskus olemme pahoillamme siitä, että urheilijoita kohdellaan niin kärkevin sanoin. On muutenkin kovan työn takana päästä huipulle, joten miksi ei keskustelu voisi keskittyä asioihin eikä mustamaalaukseen. Kiitos kun otit osaltasi kantaa tähän ilmiöön. Toivotaan Saksaan parhainta tsemppiä!

    Urheilijan taustavoimat

    VastaaPoista