keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ennakkoluulottomuuden puolesta!!!

ASIAA MENTAALIVALMENNUKSESTA

Olen opetellut, että en olisi mitään vastaan. Mieluummin olen aina jonkin asian puolesta. Vastustus kun synnyttää helposti vain lisävastustusta.

Sain tällä viikolla puhelun eräältä urheiluvalmentajalta, joka sanoi, että joskus urheilumaailmassa minuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Syitä on kuulemma kaksi: a) olen nainen ja b) mentaalivalmennukseen liittyvät asiat aiheuttavat ihmisissä epävarmuutta, koska niitä ei ymmärretä.

Voi hyvät sykkyrät sentään.

Koskaan en tule voittamaan kaikkia asiani puolelle, se on selvä. Eivätkä kaikki tule koskaan minusta pitämään, vaikka tuntisivatkin minut. (Naurua tähän väliin... Eikä minusta saa miestä, ei sitten millään.) Mutta työni minä osaan, enkä sen seikan kanssa ujostele. Poikkitieteellisen teoriataidon lisäksi minulla on repussani kosolti elämänkokemusta, erinomainen looginen päättelykyky ja herkät, tarkat vaistot.

Näillä eväillä on pärjätty. Viime aikoina on puhelimitse ja sähköpostitse tullut viestiä, jonka mukaan osaamisestani on tullut hyvää palautetta. Se on tietysti tärkeää, koska en työskentele ensi sijaisesti itseäni varten, vaan auttaakseni toisia ihmisiä menestymään heidän omissa jutuissaan. Niin helppoa tämä työ ei ole, että sitä ihan huvikseni tekisin.

Minulla on sellainen hytinä, että savuverho alkaa vähitellen hälvetä mentaalivalmennuksen yltä. Yhteiskuntamme alkaa olla avoimempi ja vastaanottavaisempi. Monet urheilijat ja valmentajat ovat alkaneet viestiä puskaradioissa, että mentaalivalmennuksesta hyötyy jokainen, joka haluaa vahvistaa omia vahvuuksiaan ja työstää (pieniäkin) heikkouksiaan.

Hyvä mentaalivalmennus vastaa aina kysymykseen "Miten siihen päästään?" Tuo se voi olla mitä tahansa.


Kippis sille.
(Alkoholia en käytä, mutta otan pienet kermakahvihörpyt tämän asian kunniaksi.)
cheers cheers cheers

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti