maanantai 1. helmikuuta 2010

Mä joka päivä töitä teen

MIETINTÖJÄ TYÖSTÄ

Suomessa väestö ikääntyy muuta Eurooppaa nopeammin. Suuret ikäluokat odottavat eläkkeelle pääsyä kuin lottovoittoa, joka toisi kauan kaivatun helpotuksen ja vapautuksen kaikesta stressistä. Mitä nopeammin eläkkeelle, sen parempi. Kun äitini jäi vuosien odotuksen jälkeen eläkkeelle, hän oli sekä huojentunut että onnellinen. Sitä hän on edelleen.

Ihmiset ovat väsyneitä sekä kiireeseen että liialliseen stressiin. Työstä on tullut tuskantuottaja, joka yrittää repiä tekijästään irti kaikki voimat, myös henkiset. Työnantaja peräänkuuluttaa sekä tehokkuutta että luovuutta, eikä kumpikaan verso liiallisesta kiireestä ja paineesta. Rahakaan ei lohduta, jos krooninen stressi vie terveyden ja mielenrauhan.

Vuonna 2004 julkaistu kansainvälinen tutkimus paljasti, että voimakkaasti hierarkisissa maissa on alhainen työtyytyväisyys. Saksassa vain 12 % ilmoitti pitävänsä työstään, Japanissa 9 %. Yhdysvalloissa luku oli huomattavasti korkeampi, 30 %, ja samalla tutkimuksen paras. Tutkimus osoitti, että valtaosa työntekijöistä ei ole sitoutunut työhönsä emotionaalisesti, mikä taas näkyy alhaisena tuottavuutena, asiakastyytymättömyytenä, tuloksen heikentymisenä ja poissaoloina.

Sama tutkimus osoitti, että työhönsä tyytymättömät ihmiset eivät yleensä tee mitään parantaakseen tilannettaan. Voimat on luovutettu työnantajalle, ja työstä on ilo ja puhti poissa. Mitä enemmän meistä tuntuu, että olemme ansassa, sitä stressaantuneempia olemme ja sitä vähemmän meillä on voimia muuttaa mitään.

Tilanne on mahtava haaste työnantajille ja työntekijöille - kuka löytää työn todellisen tarkoituksen jäljille nopeimmin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti