sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Minä suojelen sinua kaikelta

MIETINTÖJÄ

Kävin lapsena pientä kyläkoulua, jonka miespuolinen rehtori oli luokanopettajani neljä vuotta. Hän oli monella tavalla pätevä, hyvä opettaja, jonka ansiosta osasin lauseenjäsenet ja pilkkusäännöt. Hän myös potki oppilaita, löi karttakepillä ja tukisti. Minäkin sain osani. Muistan yhä ruskeat hiustukot koulun käytävällä sen jälkeen, kun yhtä poikaa oli raahattu hiuksista pitkin käytävää, näpistyksen tähden. Erästä luokkatoveriani tämä opettaja haukkui invaksi, koska pojalla oli käsi kipsissä.

Kukaan aikuinen ei jostain syystä osannut tai halunnut viheltää peliä poikki.

Kun me luokan tytöt olimme kaksikymppisiä, tämä jo silloin eronnut opettaja alkoi soitella meille tytöille ja kutsua meitä kylään, yksitellen. Kukaan ei mennyt.

Ei arvostelua, vaan tosiasioita.

Emme ole suojassa kolhuilta, mutta omanarvontuntoamme voimme aina suojella. Minä olen arvokas, yhtä arvokas kuin kaikki muutkin, ja voin löytää sisältäni paikan, jossa olen aina turvassa, tapahtui mitä tapahtui. Kaikki on oikeasti ihan hyvin.

1 kommentti:

  1. TUli mieleeni Tellervo Koiviston puheet siitä mitä hän koki koulussa. Tämä on varmasti hyvin yleistä ollut ja onhan opettajissa niin monenlaisia persoonia. Ennen opettajia pelättiin ja myös kunnioitettiin ihan eri tavalla. Harva olisi mihinkään puuttunut vaikka aihetta olisi ollut. Enemmänki myötätunnolla tänäpäivänä katson taaksepäin ja mietin että selvisin monesta asiasta täyspäisenä---ehkä sen takia kun halusin pärjätä ja pitää elämässä oman pääni.
    Täällä on mielenkiintoisia kirjoituksia, niitä mielelläni luen.

    VastaaPoista