lauantai 14. marraskuuta 2009

Lapset ja stressi


Lapset kärsivät liiallisesta stressistä siinä missä aikuisetkin. Jo pieni vauva voi osoittaa selviä stressin merkkejä. Stressinsietokyky alkaa kehittyä jo sikiövaiheessa, eikä suotta sanota, että masentuneen äidin lapsella on usein taipumusta masennukseen aikuisena. Jos odottava äiti on kovin ahdistunut, vaikuttavat hänen tunnetilansa suoraan vauvan aivojen kehittymiseen. Erityisen tärkeitä ovat myös ensimmäiset elinkuukaudet ja -vuodet: turvallista, lapsen tarpeet huomioivaa ympäristöä ei voita mikään. Jos vauvaa ei kukaan pidä sylissään tai reagoi sen itkuun, vauvan tunne- ja stressinsäätelyjärjestelmä vinoutuu siten, että aikuisena on ehkä vaikea sietää ylipäänsä minkäänlaisia muutoksia elämässä.

En kuitenkaan usko äitien syyllistämiseen. Äidit, kuten kaikki ihmiset, käyvät läpi haasteellisia tunteita ja elämäntilanteita ennemmin tai myöhemmin. Odotusaika ei ole koskaan ollut paineilta suojattua aikaa naisen elämässä.

Onneksi lasta voi auttaa purkamaan stressiä ja vahvistamaan omaa tunnemaailmaansa monin tavoin. Jo muutaman vuoden ikäisen lapsen kanssa voi harjoitella tunnetilojen ilmaisemista. Moni lapsi näyttelee mielellään esimerkiksi surullista tai vihaista, ja tunnetilojen esittämisestä voi tehdä hauskan leikin.

Jos jokin tietty tilanne, esimerkiksi koirien kohtaaminen, laukaisee lapsessa voimakkaan kielteisen reaktion, aikuisen ei kannata ryhtyä ylihuolehtivaiseksi näissä tilanteissa. Lapsi ennen kaikkea reagoi aikuisen malliin; jos aikuinen viestittää, että tilanteessa ei ole mitään pelättävää ja pysyy itse rauhallisena, myös lapsi todennäköisesti rauhoittuu tilanteen toistuessa. Koiran kohtaamista ei kannata simuloida tai valmistaa lasta siihen ylenpalttisesti, vaan pelkoa aiheuttava tilanne kannattaa kohdata lapsen kanssa rauhallisesti ja varmasti.

Lapsi voi oppia jo muutaman vuoden ikäisenä myös puhumaan itselleen kannustavasti. Eräs 4-vuotias poika pelkäsi pimeää ja kohtasi esimerkiksi valon sammumisen rappukäytävässä kovaäänisesti loitsuamalla: "Häivy siitä ikävä mörkö, sinua EI OLE!"

Myös aikuisten rentoutumis- ja meditaatiotekniikoista löytyy lapsille sopivia malleja. Yksinkertaisilla hengitysharjoituksilla on saatu hyviä tuloksia levottomuuden hoidossa ja jo muutaman minuutin kestävä keskittynyt hiljaisuudessa istuminen lisää lapsen levollisuutta usein paljon enemmän kuin (usein) turha terapiassa juokseminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti