keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Lahjakkuus ei ratkaise, vaan harjoitteleminen

Olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin, mutta kertaus on uuden oppimisen äiti.

Tuore kirja Superfreakanomics vannoo harjoittelemisen ja työnteon eteen. Oman lajinsa mestarit eivät useinkaan ole osoittaneet lapsina erityistä lahjakkuutta - heidän menestymisensä on seurausta sinnikkäästä harjoittelemisesta. Hyvä esimerkki tienraivaajasta on Michael Jordan, jota ei aikoinaan kelpuutettu edes koulunsa koripallojoukkueeseen.

Harjoittelun tulee olla tarkoituksenmukaista, jotta sillä saadaan toivottuja tuloksia. Tällaista harjoittelua kuvaa
- toistuva, tiheä harjoittelu
- halu ja pyrkimys tulla paremmaksi
- asiantunteva ohjaus tai valmennus muodossa tai toisessa.

Entinen tennistähti Monica Seles kertoo Superfreakanomics-kirjassa, miten lapsena hänen harjoituskenttänsä koostui kahden auton väliin pingotetusta narusta. Parkkipaikalla harjoittelua kesti kaksi vuotta, mutta se loi pohjan myöhemmälle menestykselle. "Nykyään kerron kohtaamilleni lapsille, että hyvät asiat seuraavat toisiaan, jos perusasiat ovat kunnossa ja panostat harjoittelemiseen."

Oli alasi tai lajisi mikä tahansa, harjoitteluun käytetyt tunnit ratkaisevat paljon. Harjoittelu on helpompaa, jos omaa lajiaan myös rakastaa.


Lähde:
http://abcnews.go.com/2020/superfreakonomics-raw-talent-genius-overrated/Story?id=8874978&page=1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti