lauantai 8. elokuuta 2009

Olen keskeneräinen teos

Ihmiset tulevat järjestämiini koulutuksiin yleensä innokkaina ja odottavaisin mielin. Jos aiheena on stressinhallinta, toistuu yleensä parin tunnin jälkeen vakikuvio: joku kysyy, pitääkö ihmisen tulla siis täydelliseksi.
Superihmisiä meistä ei ole tarkoitus tulla. Muistan, miten vuosia sitten joogaopettaja Taavi Kassila sanoi luennollaan, että hänellä ei vieläkään mene edes yhtä päivää niin, etteikö hän tuntisi pienen hetken ajan pelkoa, ärtymystä tai muuta vastaavaa tunnetta. Täydellisen tasapainoista ja harmonista ihmistä hän ei ollut koskaan Suomessa edes tavannut.
Voimme sälyttää vastuun hyvinvoinnistamme menneisyydelle, toisille ihmisille ja olosuhteille. Tai voimme opetella tuntemaan itsemme paremmin heikkouksinemme ja vahvuuksinemme ja ottaa enemmän vastuuta reaktioistamme, tunnetiloja myöten.
Minä en ole täydellinen, olen keskeneräinen teos. Ehkä vielä haudan partaalla huomaan yhä kantavani pientä miinaa sisälläni, jos joku laukaisee minussa ärtymyksen. Mutta on ollut palkitsevaa huomata, miten sitkeän, sitoutuneen sisäisen työn ansiosta olen tasaisempi ja myönteisempi kuin koskaan ennen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti