sunnuntai 2. elokuuta 2009

Krooninen stressi laittaa automaattivaihteelle


Tuoreet portugalilaistutkimukset osoittavat, että pitkäaikaiselle, vaikkakin lyhytkestoiselle stressille altistuneista rotista tulee tapojensa orjia. Tutkimuksessa selvisi, että stressaantuneet rotat alkavat nojautua rutiineihin ja niiden käyttäytyminen muuttuu robottimaiseksi. Samalla stressi saa rotat luopumaan aktiivisesta ajattelusta ja päätöksenteosta. Mitä stressaantuneempia rotat ovat, sitä vähemmän ne oppivat enää mitään uutta.

Tutkijoiden mukaan sama pätee ihmiseen, mutta senhän me jo tiedämmekin. Kroonisesta stressistä kärsivän ihmisen on helpompi toimia vain totutulla tavalla (jopa vuosikausia) kuin alkaa suunnitella jotain uutta. Jatkuva oravanpyörässä kipittäminen heikentää myös muistia ja keskittymiskykyä.

En ole millään muotoa eläinkokeiden ystävä, ja onneksi tämän tutkimuksen vakuutetaan tukeneen rottien hyvinvointia mahdollisimman hyvin. Stressitilanteet olivat pehmeitä myös omien standardieni mukaan, mutta ne olivat päivittäisiä.

4 kommenttia:

  1. Tuopa oli mielenkiintoinen uutinen. Mistähän löytäisin noita tutkimuksia?

    VastaaPoista
  2. Luin asiasta ensimmäisen kerran tästä linkistä:

    http://abcnews.go.com/Technology/MindMoodNews/story?id=8211974&page=1

    Asiasta on ollut juttua sitä ennen Science-lehdessä, mutta en tiedä missä numerossa.

    http://www.sciencemag.org/

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Minna. Olenkin usein pohtinut sitä, miksi kuljemme ikäänkuin automaattiohjauksella läpi päivien ja viikkojen ja unohdamme läsnäolon. Voisi kuvitella, että läsnäolon taito olisi olemassoolon jatkumon toinen pää ja automaattivaihteella eläminen toinen. Siis jos voimme oppia läsnäolon taitoa, vähenee tuo zombikäyttäytyminen? Vai tekeekö stressin vähentäminen automaattisesti ihmisen läsnäolevammaksi?... Siinä meille mietittävää...

    VastaaPoista
  4. Ihan varmasti läsnäolon taito vähentää passiivista, mitäänsanomatonta olotilaa. Tavat ja rutiinit ovat tärkeitä vain, jos ne palvelevat meitä jollain tavalla.

    Stressikin on hyvä asia, kunhan sitä ei ole liikaa. Ilman fysiologista stressireaktiota olisimme jatkuvasti kovin vegetatiivisessa tilassa, emmekä kykenisi aamulla nousemaan nopeasti, kun herätyskello soi. Mutta on hyvä oppia kuulostelemaan, milloin stressiä on liikaa ja millä sitä saisi vähennettyä.

    Jos ilo katoaa olemisesta ja tekemisestä, jotain on pielessä. Mielestäni nimenomaan tähän hetkeen keskittyminen tuo sitä iloa omaan tekemiseen. Samalla stressi asettuu luonnollisiin uomiinsa ja ajatusvirta rauhoittuu.

    VastaaPoista