tiistai 11. elokuuta 2009

Köyhyys on mielentila

Mietin tänään, ketä ihmistä arvostan erityisesti. Heitä tuli mieleeni useampikin, mutta mieleeni nousi kirkkaimmin edesmennyt isäni äiti, jota mammaksi sanottiin.
Mamma eli kovan elämän, koki paljon väkivaltaa ja menetyksiä eikä säästynyt sairauksiltakaan.
Silloisten ja nykyisten mittapuiden mukaan hän oli köyhä vanhus. Hänellä oli kaksi polyesteristä valmistettua liivihametta, joita hän pesi ja parsi vuodesta toiseen. Kun hän jotain osti, hän osti vain laadukasta. Shoppailupäiviä ei usein ollut.
Mamma oli lähes sokea, mutta hän piti kotinsa moitteettoman puhtaana. Hän pyyhki pölytkin käsituntumalla.
Jos joku tarvitsi jotain, mamma oli valmis antamaan päältään vaikka viimeisen paitansa.
Joskus hänellä oli jääkaapissa ruokaa runsaammin, joskus hyvin niukasti.
Mieleeni ovat porautuneet hänen sanansa: "En ole köyhä enkä kipeä. Kaikkea on vaikka siat söis. Saan olla monesta asiasta kiitollinen."

On totta, että moni suomalainen elää nykyään virallisen köyhyysrajan alapuolella. Oli elämäntilanne mikä tahansa, jokainen voi valita kumpaa hän enemmän tuijottaa, puutetta vai runsautta. Kaikilla meistä on myös runsautta, varsinkin jos opettelemme sitä näkemään. Köyhyys on ennen kaikkea mielentila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti