maanantai 15. kesäkuuta 2009

Asiakkaani kuin viisaat opettajani


Viime päivät ovat olleet mielenkiintoisia. Päiviini ovat kuuluneet muutama yksityisasiakas, joita olen kouluttanut hallitsemaan painetta ja liuta nuoria urheilijapoikia, joiden kanssa puhuimme paljon vahvan itsetunnon rakentamisesta.
En koskaan tiedä ennen koulutussessiota, voinko auttaa asiakasta. On aina mahdollista, että asiakas ei ole vastaanottavainen asialleni. Eihän henkinen kasvu tai omien rajojen venyttäminen ole kaikkien juttu, ja jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa.
Tähän mennessä olen pystynyt auttamaan asiakkaitani, ja olen asiasta vilpittömän kiitollinen. Isompaan porukkaan asennoidun aina niin, että jos ryhmässä on yksikin ihminen, joka hyötyy sanomastani, olen tyytyväinen. Joskus hämmästyn, miten se ryhmän vaativin tai vastarintaisin henkilö saattaa osoittaa koulutuksen aikana suurinta kehitystä ja oivaltamisen iloa. Silloin olen hiljaa mielessäni sanonut: Vähänpä sinä tiesit tuosta ihmisestä...
Nuorin asiakkaani on ollut 11-vuotias, vanhin ehkä 65. Paljon poikia ja keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Olen oppinut lukemaan paitsi sanoja, myös kehon ilmaisuja: huokauksia, kiemurtelua, silmiin syttyvää säihkettä. Tehtäväni on lukea erilaisia signaaleja kuin maamerkkejä.

Paljon tapahtuu aina, kun asiakkaani
  • oppii näkemään vahvuutensa ja toimimaan heikkouksiensa kanssa,
  • huomaa, että stressi voi olla hyvä asia ja valinnanvaraa löytyy tiukassakin tilanteessa,
  • oivaltaa, että tapa ajatella on tapa tuntea,
  • löytää omat arvonsa ja
  • palaa takaisin innostumiseen ja iloon.
Asiakkaani ovat omalla rehellisyydellään ja inhimillisyydellään osoittaneet, miten suuria kipuja ihminen voi sisällään kantaa ja miten paljon he kykenevät kehittymään kohti jotain, mikä toimii heille paremmin.
Minua he ovat kasvattaneet varmasti, mutta en tiedä miten. Ainakin uskoni ihmisen sisäisiin voimavaroihin on nykyään aika huikea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti