keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Mitä päässäsi suurentelet?


Neurologit eivät vieläkään tarkkaan tiedä, miten mielemme (ajatuksemme) vaikuttaa aivoihin, mutta yhdestä asiasta he alkavat olla samaa mieltä: aivoihin vaikuttaa se, mihin keskitymme.
Tietoinen, hereillä oleva mielemme, se puoli meissä joka tiedostaa, kohtaa joka sekunti lukemattomia vaikutteita ja ärsykkeitä. Osa vaikutteista tulee ulkoapäin, osa sisältäpäin.
Ihminen näkee ja havaitsee vain sen, mihin mieli kiinnittää huomiota. Tiedetoimittaja Sharon Begley kuvaa tätä osuvasti kirjainten metaforalla: havaitset kirjaimet, mutta et tyhjiä alueita kirjaimien välissä. Ilman havaintoamme moni asia - tuoksut, äänet, maut, mahdollisuudet - jäävät rekisteröitymättä, vaikka ne olisivat kaikki olemassa. Havaitsemme aina vain sen, mihin kiinnitämme huomiota.
Esimerkki 1.
Jos urheilija on tottunut kiinnittämään huomiota häntä kilpailutilanteessa häiritseviin tekijöihin, hän todennäköisesti huomaa ne vahvasti myös jatkossa.
Esimerkki 2.
Jos alan mielessäni kauhistella jonkun ruokailutapoja, huomaan saman asian myös jatkossa herkemmin ja helpommin.
Esimerkki 3.
Jos mielestäni minua lähestyy jonkinlainen uhka (työttömyys, sairaus, avioero tms.), alan omien ajatusteni kautta käyttäytyä enemmän tavalla, joka tuottaa juuri noita asioita elämääni. Eiväthän ne teot ja valinnat tyhjiöstä tule, vaan niitä edeltää aina ajatus tai tuhat samankaltaista ajatusta.
Aivosolut ovat jatkuvasti kilpasilla. Ne aivosolut vahvistuvat ja virkistyvät, joita tarvitsen tiettyjen asioiden huomaamiseen; ääniä rekisteröivät aivosolut virkistyvät, kun oikein alan naapureiden ääniä kyttäämään.
Ja jos olen MM-kisoissa jääkiekkoilija ja pelkään epäonnistumista, heräävät juuri ne aivosolut, jotka saavat minut havaitsemaan pelkoani ruokkivia asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti