torstai 19. maaliskuuta 2009

Renny ja Rennyn sisko - täydellisyyden varjossa

Tämän päivän Hesarissa Veli-Pekka Lehtonen kirjoittaa jutussaan Olihan siellä isosiskokin Tuire Harjolan uutuuskirjasta Lähikuvassa Renny Harlin (Otava).
Tuire on tietysti Rennyn sisko, eikä hän Lehtosen kuvauksen perusteella ole lainkaan tyytyväinen omaan osaansa. Kirjassaan Tuire pohtii: "Tuleeko täydellisyyteen pyrkivistä suorittajista epäonnistujia, alati itseensä tyytymättömiä?"
Täydellisyyden tavoittelija on harvoin tyytyväinen. Hän hakee arvolleen vahvistusta toisten mielipiteistä ja omista saavutuksistaan, joiden arvoa hän ei tunnista silloinkaan, kun nuo saavutukset ovat totta. Aina olisi oltava jotain enemmän, jotain parempaa. Mikään ei riitä, koska omaa arvoa ei hahmoteta eikä tunnisteta. Ajatus epäonnistumisesta on piinallisen tuskallinen, ja vastuu omasta hyvinvoinnista on aina jossain muualla tai toisilla.
Tutkimukset osoittavat, että myös masentuneet ihmiset usein vähättelevät onnistumisiaan. He ovat kuitenkin yleensä onnistuneet loistavasti monessa asiassa ja selättäneet jo yllättävän monta haastetta, mutta he eivät vain näe itseään ja onnistumisiaan tarkasti ja totuudenmukaisesti.
Jokainen voi onneksi oppia kirkastamaan linssiään. Minäkuvaa voi muuttaa ja kehittää - vaikka olisikin kasvanut pikkuveljen varjossa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Renny+Harlinin+sisko+paljastaa+pikkuruisetkin+asiat+kirjassaan/1135244415040

2 kommenttia:

  1. Voisko masennuksella olla yhteyttä siihen, ettei mikään riitä itselle eikä mihinkää tulokseen ole tyytyväinen? Mielest'äni. Oikeastaan silloin tarvitaan armollisuutta ja rakkautta itseä kohtaan. Usein "silmälasien pesu" auttaa. Aina on joku toinen parempi ja kauniimpi, mutta oma ainutkertaisuus on parasta! Kiitos Minna sulla on upeita ajatuksia blogeissa:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista!
    Masentuneelle on tyypillistä, että hän ajattelee paljon epäonnistumisiaan ja virheitä, joita hän löytää elämästä ja itsestään. Ja silloinhan ei mikään riitä.
    TYYTYVÄISYYS ON TAITO, JOTA VOI OPETELLA! Itselleni teki ennen tiukkaa seistä kaupan kassajonossa, jos kassaneiti rupatteli asiakkaan kanssa niin pitkään, että jono ei edennyt lainkaan. Sitten aloin pysähtyä tuohon itselleni hankalaan hetkeen ja yritin olla vain tyytyväinen: siinä seison, asiat ovat niin kuin ne ovat, voisinko keskittyä vaikka siihen, kuinka hienosti moni asia on elämässäni? Vaikka siihen, millaista terveellistä ruokaa olen kärryihin poiminut?
    Aika nopeasti pääsin taas tyytyväisyyden olotilaan. Mieli se vain pyrkii temppuilemaan, mutta mielen voi myös koukuttaa rakentavimmille reiteille.

    VastaaPoista