sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Onko se SE?

Yksi suurimmista päämääristäni on ollut tulla mahdollisimman riippumattomaksi toisten ihmisten mielipiteistä. Olen siinä myös onnistunut. Motivaation isäksi kutsuttu Wayne Dyer on puhunut paljon aiheesta. Ideana on kasvaa mahdollisimman riippumattomaksi toisten ihmisten negatiivisista ja positiivisista mielipiteistä, ja keskittyä siihen, mikä itselle on tärkeää ja miten haluaa elämänsä oikeasti elää - toisia kun ei kukaan kykene loputtomiin miellyttämään.
Olin äskettäin ison firman kahvilassa, jossa oli lounastamassa paljon terveydenhuollon ammattilaisia. Kun istuin pöytään, huomasin käytävän toisella puolella miehen ja naisen, jotka vilkuilivat suuntaani.
- Onko se se, mies kysyi.
- On se, nainen sanoi, ja sitten he nyökyttelivät toisilleen.
Tilanne oli perin kummallinen ja se jätti minut miettimäään, mitä tarkoittaa olla se.
Se tarkoittaa, että jokaisella on tulkintansa: ihmiset ajattelevat sinusta mitä haluavat, ja heidän ajatuksensa ovat heidän omiaan. Minulle kuuluvat vain omat ajatukseni, ja jokaisella on oikeus oman pääkoppansa tarinoihin.
Olen monesti sanonut pitämilläni kursseilla, että jos alkaisin ajatella, mitä jokainen huoneessa olija minusta ajattelee, tulisin hulluksi jossain kohtaa. Tärkeämpää on ajatella, mitä minä ajattelen itsestäni ja mitä minä ajattelen muista - ajattelenko asioita, jotka lisäävät vai heikentävät hyvinvointiani.
Ihmisillä on hämmästyttävän tiukassa toisten mielipiteiden ja odotusten mukaan eläminen. Kuulemma ei voi elää ilman toisten hyväksyntää.
Homma toimii kuitenkin nurinkurisesti: mitä enemmän haet toisten hyväksyntää, sitä vähemmän sitä saat. Elämäsi laadun ratkaisee se, hyväksytkö itse itsesi ja seisotko omien valintojesi takana.

3 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta. Itse ajattelen liikaakin, mitä jotkut ihmiset musta ajattelevat. Eli etsin liikaa muiden hyväksyntää. Tosin nyt aikuisena yritän siitä päästä, kun kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää. Mutta vaikeaa on.

    VastaaPoista
  2. joo mul sellane tunne, että mitä enempi olen oma itteni , sitä yksinäisempi olen. Mua ei huvita tyhjän lätisemine eikä pinnalliset ihmissuhteet tai ihmissuhteet, jokka ovat epätasapainossa (= en haluu olla aina kuuntelija. Olen myös lapsena kokenu sen, jos haluaa sitä mitä oikeasti on, voi tulla totaalisesti hylätyksi:(

    VastaaPoista
  3. Hei Yvioon,
    Pienin askelin hyvä tulee! Tämähän on kaikki prosessia - hautaan asti.

    Hei 'anonyymi',
    On eri asia olla yksinäinen kuin yksin. Omassa seurassa voi oppia viihtymään - paljon on kiinni siitä, mitä itsellemme sanomme ja puhumme tuosta 'yksinäisyydestä'. Kokemukseni mukaan omaksi itseksi kasvaminen tarkoittaa usein jostain luopumista tai irtipäästämistä (esim. ystävistä, joiden polku kulkee eri suuntaan), mutta jotain tulee aina tilalle. Tärkeintä on, ettei itse hylkää itseään, oli tilanne mikä tahansa. Tsemppiä!

    VastaaPoista