maanantai 23. helmikuuta 2009

Miksi muutos pelottaa?


Ihminen ei voi muuttaa elämäänsä, ellei hän ole valmis päästämään jostain irti.
Kaikki muutosta haluavat eivät tunnu muutokseen pystyvän. Vika on usein korvien välissä; omissa toimimattomissa ajatusmalleissa ja muistikytköksissä, jotka eivät enää palvele.
Kortisoli tunnetaan stressihormonina, johon liittyvät mekanismit saattavat elimistössä häiriintyä jo varhaislapsuudessa koetun stressin seurauksena. Psykoterapeutti Sue Gerhardt väittää, että mitä vähemmän ihminen kokee hallitsevansa tapahtumia tai voivansa vaikuttaa asioiden kulkuun, sitä korkeammat ovat hänen elimistönsä kortisolitasot. Jos koen olevani voimaton jonkin tilanteen edessä, sitä enemmän minussa virtaa kortisolia.
Gerhardt antaa myös mielenkiintoisen selityksen sille, miksi jonkun on helpompi jämähtää huonoon elämäntilanteeseen kuin hakea aktiivisesti muutosta kohti parempaan. Syyhän on tietysti se, että stressaamiseen tai ahdistuneisuuteen taipuvilla ihmisillä kortisolitaso nousee elimistössä usein huimasti, jos he kohtaavat uuden, hallitsemattoman tilanteen. Tuttu helvetti on siis parempi kuin tuntematon paratiisi vai..?
Onneksi ihminen ei ole mahdollisuuksia vailla. Uusia hermoverkkoja voidaan rakentaa vuoropuhelun tai muun vastaavan toiminnan avulla, mikä taas mahdollistaa uusien tunteiden ja ajatusmallien löytymisen.
Ja tunteilla, myös muutoksenpelolla, on lupa olla olemassa.


Lähteet:
Sue Gerhardt: Rakkaus ratkaisee - varhaisen vuorovaikutuksen merkitys aivojen kehitykselle


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti