tiistai 17. helmikuuta 2009

Jääkiekkovalmentajat tapetilla

Jääkiekkovalmentajat ovat olleet kovasti esillä mediassa, milloin minkäkin tunnekuohun tai raivoamisen seurauksena. Suomen kiekkovalmentajat tekevät tärkeää työtä ja onnistumisia ja osaamista on kosolti, mutta viime viikolla mietin tosissani, millainen joukkuevalmentaja on mielestäni hyvä valmentaja. Muutamia ajatuksia tuli mieleeni:
- Hyvä joukkuevalmentaja ei jämähdä jälkisyytöksiin. Jos peli on ollut huonoa, on sekä valmentajan että joukkueen kannettava vastuu ja mietittävä, mitä tehdään seuraavalla kerralla toisin. Huonosti pelattu peli on sitä mitä se on: huonosti pelattu peli.
- Ylenpalttinen kontrolloiminen tai tärkeily ei aina kerro hyvästä valmentajasta. Valmentaja on mielestäni ennen kaikkea joukkueen palvelija - sanan hyvässä merkityksessä -, ja hänen tehtävänsä on kehittää joukkueen toiminta kaikin tavoin parhaalle mahdolliselle tasolle, hyvää joukkuehenkeä unohtamatta.
- Hyvä valmentaja ei prässää liikaa, koska liika prässääminen aiheuttaa jossain vaiheessa riitasointuja ja ristiriitoja, jotka syövät joukkueen tulosta.
- Hyvä valmentaja tietää sanojen mahdin: negatiiviseen keskittymällä ei tietääkseni juuri koskaan päästä positiiviseen lopputulokseen. Itsehillinnän menettäminen on harvoin vahvuus.
- Hyvä valmentaja osaa herätellä ja tuoda tilanteisiin uutta näkökulmaa.

Tämän pohdinnan jälkeen oivalsin, että hyvä valmentaja on monessa kohtaa ikään kuin hyvä vanhempi: henkilökohtaisen kasvun ja rehellisen peiliin katsomisen kautta etenevä ja oppiva vastuunkantaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti