perjantai 9. tammikuuta 2009

Mikael Jungnerin mahdollisuudet



Vuosi on alkanut virittäytymisen merkeissä. Kuten ystäväni eilen sanoi: "Asioiden täytyy antaa joskus hautua, ennen kuin voi tarttua tuumasta toimeen." Virittäytyminen ja kuulosteleminen on hyvä asia, mutta joskus huomaan pysähtyneeni liian pitkäksi aikaa seisovaan veteen. Silloin tiedän jämähtäneeni pakkoajatteluun: asioiden on oltava niin tai näin, jotta voin olla tyytyväinen.
Ennen eksyin tuijottamaan lukkiutuneita näkökulmia moneksi päiväksi kerrallaan. Joskus meni jopa viikkoja. Nykyään pääsen seisovasta vedestä pois nopeammin - Einsteinkin tiesi, että mitään ei tapahdu ennen kuin jokin liikahtaa. Tiedän jo, että mieleni joskus huijaa minut tavoittelemaan asioita, joita ilman olisin onnellisempi ja enemmän läsnä tässä hetkessä.
Katsoin eilen Ylen uusintadokumentin Sukellus syöpään, jossa seurattiin Mikael Jungnerin mietteitä sairastumisesta ja toipumisesta. Odotin ohjelman aikana kovasti, olisiko kuoleman läheisyys muuttanut tunnetun toimitusjohtajan käsitystä ihmisen voimavaroista ja arvoista. Paljon oli muuttunut. Lopussa Jungner sanoi jotain tähän tapaan: "Jokainen ihminen voi päättää miten itse suhtautuu, tapahtui mitä tahansa."
Olin riemuissani. Tuota viestiä tarvitaan lisää.
Ihmisen mahdollisuuksista valita omat ajatuksensa ja tunteensa puhutaan tässä yhteiskunnassa liian vähän. Ajatuksia voi muuttaa, ja tunnetiloja voi muuttaa ajatusten myötä. Kenenkään ei tarvitse ajatella tuskaa aiheuttavia ajatuksia. Voi valita toisin. Näkökulma on vapaa.
Omat aivoni harjaantuvat hitaasti, mutta näen toiston ja mentaalisen harjoittelun tuottavan tulosta. Entistä nopeammin pääsen pois seisovasta vedestä ja lähden uimaan. Entistä nopeammin palaan tyytyväisyyden tilaan - tilanteessa kuin tilanteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti