tiistai 11. marraskuuta 2008

Tieteellinen mielikuvaharjoittelu, osa 1



Jo vuosikymmeniä huippu-urheilijat ovat panostaneet mielikuvaharjoitteluun ennen tärkeää kilpailua tai suoritusta. Itä-Euroopan maissa mielikuvaharjoittelu on ollut käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Tunnettuja mielikuvaharjoittelijoita ovat esim. Michael Jordan ja Michael Phelps, molemmat oman lajinsa huippuja.
Mielikuvaharjoittelun teho perustuu urheilijalla suurelta osin ns. Carpenter-vaikutukseen: mielikuvissa koettu fyysinen suoritus tai liike saa aivoissa, lihaksissa ja hermostossa aikaan samat impulssit kuin jos liike suoritettaisiin oikeasti. Samat lihakset aktivoituvat kehossani, jos kuvittelen juoksevani tai jos juoksen oikeasti. Ei siis ole mahdotonta, että mielikuvissa koettu pallon heittäminen, juoksumatka tai muu fyysinen ponnistus saa hien kohoamaan otsalle tai lihakset väsymään.
Aivojen lähettämiä motorisia signaaleja voi kehittää siis - ihme kyllä - pelkällä mielikuvituksella ja tahdonvoimalla.
Mielikuvaharjoittelusta löytyy jo runsaasti tutkimustuloksia. Vinoth Ranganathanin tutkimuksessa koehenkilö istui viisi kertaa viikossa pöydän ääressä, jossa hän vartin ajan piti käsiään pöydällä. Sormet pysyivät yhdessä, liikkumatta, kun koehenkilö kuvitteli siirtävänsä pikkusormea voimakkaasti sivusuunnassa. Pikkusormen eteen hän kuvitteli painavan esteen. Kolmen kuukauden mielikuvaharjoittelun jälkeen koehenkilön pikkusormen lihakset olivat vahvistuneet huomattavasti toisen pikkusormen lihaksiin verrattuna.
Saman periaatteen avulla ja oikeita tekniikoita käyttämällä urheilija voi kehittyä taitavammaksi, nopeammaksi ja vahvemmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti