perjantai 15. elokuuta 2008

Juoksija-lehti ja stressinhallinta

Luin tuoreesta Juoksija-lehdestä (6/2008) kirjoittamani jutun stressinhallinnasta.  Päällimmäiseksi jutusta jää omaan mieleeni, että stressin määrää on lopulta melko helppo säädellä omassa elämässä, kunhan vain muistaa tiettyjä käytännön asioita.

Jokaisen jääkaapissa tai vessan seinällä tulisi melkeinpä olla Stressaajan ABC-lista, josta voisi palauttaa mieleen, millaisilla keinoilla stressi saadaan kuriin ja nk. hyvän stressin puolelle.
Omassa listassani lukisi mm.
1. Vie aivosi lenkille
2. Voisitko ajatella toisin?
3. Onko vaara todellinen?
4. Oletko varma? (Asiasta kuin asiasta.)
5. Mieti, millaisia polkuja haluat metsääsi raivata.

Viimeinen kohta viittaa aivoihin metsänä, jossa risteilee lukemattomia neuronipolkuja. Se, mitä ajattelemme, luo päähämme joko hyvää tai pahaa oloa aiheuttavia polkuja. Kirjaimellisesti.

4 kommenttia:

  1. Oikeastaan aikas yksinkertaisii asioita, mut vaatii tietoisii ajattelun valintoja, jottei mene tuhoavan stressin puolelle. Pieni stressi pitää virettä yllä :)Joskus sitä vaa tietosesti haluaa velloo "pahassa" stressissä ikäänkuin rajojaan hakien... Sellanen on ihminen välillä? Vai mitä mieltä olette?

    VastaaPoista
  2. Hyvin sanottu tuo vellominen.
    Sen verta alkoi aihe kiinnostaa, ett hain tuon lehden ärrältä. Hyvä juttu oli. Tajusin taas ett just tätä vellomista on ollut koko viikko. Onkohan se vellominen myös mun kohdalla jonkinlaista automaattista toimintaa?? Mietin nyt onko mussa rohkeutta tehdä niitä muutoksia ja päästää irti vanhoista tavoista.

    VastaaPoista
  3. Ainakin omalla kohdallani vellominen on täysin opittua ja automaattista. Itse olen tietoisesti pyrkinyt sanomaan itselleni STOP, kun ajatukseni on lähteneet negatiiviselle linjalle.Itse en miettisi, riittääkö rohkeutta ja milloin olisin valmis muutokseen VAAN aloittaisin muutoksen suunnan heti tänään.Rohkeutta muutoksen tielle! Ja tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Kun muuttaa ajattelutapaansa positivisempaan suuntaan,monesti se aiheuttaa hämmennystä lähipiirissä. En olekaan enää se sama negatiivissävytteinen tyyppi vaan ajattelen ja näen asioita uusilla silmälaseilla.Positiivisuus ei tarkota siis epärealistisuutta tai pumpulissa liihottelua VAAN itsensä rakastamista. Ja kun rakastaa itseään, niin silloin on mistä ammentaa rakkautta muillekin. Omaan itseen panostaminen on kuin laittaisi rahaa korkeakorkoillle tilille.

    VastaaPoista