maanantai 19. maaliskuuta 2018

Puskahuutelusta joukkolynkkauksiin

ASIAA SOKEISTA PISTEISTÄ


Olipa eräs kesä, kun väsyin jääkiekkopuolella vaikuttavan henkilön X vittuiluun Twitterissä. Kysyin hyvältä ystävältäni, miten henkilön X kaltainen ihminen mahtaa reagoida, jos blokkaan hänet Twitterissä. Olimme ystäväni kanssa samaa mieltä, että henkilön X kaltainen ihminen suuttuu.

Jos joku blokkaa minut somessa, asia on minulle aivan sama. Minulla kun on tämä oma elämäni tässä elettävänä. Jos blokkaaja olisi lähipiiriäni tai muuten minulle tärkeä, varmasti kysyisin, onko tapahtunut nyt jotain sellaista, mitä en ole tajunnut ja mistä hän on loukkaantunut. Muuten antaisin asian olla. En ainakaan suuttuisi enkä alkaisi asiasta metelöidä.

Blokkasin henkilön X. Seuraavana ihanana aurinkoisena aamuna herään siihen, että muutama urheiluvaikuttaja on laittanut minulle privaatisti viestiä: "Minna, et kai mennyt blokkaamaan henkilöä X? Nyt se huutaa susta kaikille somessa."

(Kukaan privaatisti minua tukenut ja minulle viestiä laittanut ei muuten uskaltanut minua julkisesti tukea.)

Homma eteni kuin kulovalkea. Pojat saunan lauteilla yhdistettynä somen lampaisiin, jotka laukkaavat sinne, missä joku tunnettu kovaäänisesti möykkää puuta heinää. Mukaan porukkaan liittyi huutoineen muutama urheilutoimittaja, joista osa oli lähetellyt minulle aiemmin öisiä viestejä ja hotellihuoneensa numeroa.

Oijoi. Huudelkaa rauhassa. Edelleen minulla on elämäni elettävänä.
Jos huomaat puhuvasi idiootin kanssa, ole tarkka siitä, ettei idiootti huomaa samaa.
Olen muutamalle puskahuutelijalle joskus sanonut, että tässä on puhelinnumeroni ja keskustelen mielelläni kanssasi. Yksikään reppahousu ei ole muuten soittanut.

Case Aku Louhimies. Tein tänään toimistohommia ja en voinut olla huomaamatta, kun Louhimiehen lynkkaus alkoi. On loistavaa, että naisnäyttelijät tulevat puskistaan ja PUHUVAT kokemuksistaan. Tätä tarvitaan. Mutta hommassa se piilee se huono puoli, että meistä valtaosa ei tiedä kaikkia taustoja emmekä ole olleet paikalla, kun on tapahtunut väitettyjä väärinkäytöksiä. Toivokaamme, että alan käytännöt kehittyvät vain parempaan suuntaan ja asianosaiset oppivat miettimään asiansa ja tekemisensä uusiksi.

Kun julkinen huutaminen alkaa,  maallikot Tuija Totuudentorvi,  Niina Nuhteeton ja Ville Vihainen eli ihmiset, jotka eivät ole Louhimiehen alan piirissä millään tavalla ja joille asia ei kauheasti edes kuulu, innostuvat huutelemaan näyttelijöiden asiaa kuin aggressiivista bensaa liekkiin heittäen. He ovat jo valmiiksi vihaisia, ja nyt he saavat tilaisuuden PÄTEÄ.

Tuomitsemalla julkisesti toisia maallikot Tuija Totuudentorvi,  Niina Nuhteeton ja Ville Vihainen pönkittävät vain ja ainoastaan omaa egoaan. Ei tarvitse miettiä omia ikäviä puoliaan, kun huutelee toisista.

En usko, että Tuijalla, Niinalla ja Villellä olisi kanttia sanoa Aku Louhimiehelle kasvotusten yhtään mitään, varsinkaan selvin päin.

Kaikki eivät tunne itseään hyvin. Monet ovat sokeita omille heikkouksilleen. Mutta lynkkaamalla toisia on niin ihana tuntea itsensä hetken aikaa tosi hyväksi ja vahvaksi. Ego on vain siitä metka, että aikansa paisuttuaan se varmasti puhkeaa kuin nuppineulalla tökkäistynä.



sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Oletko itsesi oloisen kumppanuuden äärellä?

ASIAA SIITÄ, MIKSI PARISUHDE EI OLE JÄMÄHDYSSUHDE



Terveessä parisuhteessa ei ole kaltereita eikä lukkoja, eikä rakkaus ole lukko.

Parisuhteessa minä en ole toisen (omaisuutta), eikä hän ole minun (omaisuuttani), vaikka miten voimme asian romantisoida tai filosofisoida. Terveessä parisuhteessa ollaan vapaasta tahdosta ja vapaina ihmisinä, ellei haluta asettua vankilaan ja hallinnan alle pakotteisiin.

Uskon parisuhteessa yhteisiin pelisääntöihin ja niiden kunnioittamiseen. Yhä liian harvassa parisuhteessa määritellään yhteiset linjaukset selkeästi ja siten, että molemmat ymmärtävät, mitä nuo säännöt tarkoittavat tai eivät tarkoita. Mielestäni viiden kohdan kirjallinen pelisääntölista luo monesti terveen pohjan sille, mitä me muistamme arjessamme ja miten toimimme silloinkin suhteessa toiseen, kun stressi syö voimia.

Pelisääntölista on jotain sellaista, mikä on hyvä tsekata säännöllisesti kysymällä yhdessä vaikkapa:
Mitä meille kuuluu? Miten meillä menee?
Koska parisuhde ei ole omistussuhde eikä velkasuhde, on sen annettava molemmille tilaa kasvaa ja kehittyä juuri sellaiseksi kuin mikä on luonnollinen ja tervehdyttävä kasvusuunta. Kun ihminen ikääntyy, hän parhaassa tapauksessa ei käperry sisäänpäin tai jumitu, vaan oppii tuntemaan itseään paremmin – paljon paremmin. Iän ja kokemusten karttuessa myös omat tarpeet ja mieltymykset kehittyvät.

Koska en usko parisuhteessa kahleisiin, toivoisin, että jokainen parisuhteessa oleva tai sellaiseen haluava näkisi vaivaa sen eteen, että löytäisi itselleen sopivan kumppanin tai suhdemuodon.  Jos suhde on terve ja molemmat oikeasti aikuisia ja suostuvaisia laajenemaan henkisesti, on hyvä tukea toista siihen suuntaan, johon hänen siipensä aukeavat tai tarpeensa johdattavat, VAIKKA se voi tarkoittaa sitä, että hän loittonee.

Mitä rakkaus tekisi parisuhteessa toisen tarpeiden muuttuessa tai kirkastuessa? Kahlitsisi? Ei varmasti. Pikemminkin päästäisi vapaaksi ja neuvottelisi tarvittaessa uudet pelisäännöt ja uuden tavan olla yhdessä. Jos yhteisiä pelisääntöjä ei löydy, suhde on todennäköisesti täyttänyt tehtävänsä molempien elämässä ainakin siltä erää ja siitä kannattaa kiittää.

Eroaminen voi pelottaa. Uskon vakaasti, että eronkin jälkeen se toinen palaa vielä yhteisen asiamme äärelle, jos jotain on oikeasti jäänyt kesken. Tässä maailmankaikkeudessa ei yksikään suhde jää oikeasti keskeneräiseksi. Omaa tai toisen kehitystä ei kannata pelon vuoksi torpedoida.

Seksuaalisuuteni on tarkentunut vuosien myötä. Nuorempana sitä oli valmis kokeilemaan poikaystävien kanssa erilaisia juttuja. Nykyään tiedän aika tarkkaan, mistä pidän ja mistä en. Makuni on kehittynyt. Minun on helpompi sanoa ei tietyille jutuille, enkä edes pysty pakottamaan itseäni seksin saralla mihinkään, mistä en nauti henkisesti tai fyysisesti. Moni juttu, mikä toimi nuorempana, ei enää jaksa kiinnostaa.

Kymmenen vuoden päästä olen 60-vuotias.  Silloinkin olen taas minä, mutta taas hieman hioutuneempi ja kehittyneempi. Itseni oloisen kumppanuuden äärellä, yksin tai kaksin tai mistä minä tiedän vaikka kolmistaan, ja omien sen aikaisten halujeni ytimessä.

Olkaa vapaita, suhteessa tai ilman.



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kohtaammeko koskaan?

ASIAA YHTEYDESTÄ TOISEEN IHMISEEN




Olen jo viikkoja miettinyt ja kuulostellut, miten kohtaamme toisemme. Olemme hyviä kohtaamaan toisia näennäisesti, niitä näitä jutellen tai ohi kävellen.

Moni ihmissuhde jää alkumetreille tai ei pääse terveeseen päätökseen, koska emme uskalla puhua avoimesti, rehellisesti ja toista silti kunnioittaen siitä, mitä oikeasti ajattelemme, haluamme tai toivomme. Ihmiset pelkäävät naurunalaiseksi joutumista ja kasvojen menettämistä. On helpompi pakittaa ja luikkia karkuun kuin sanoa, että näin minä koen ja tätä minun sisälläni on.

Jokuhan voisi silloin nauraa, hohhotella, suuttua. Joku voisi jättää.

Olen hyvä sanomaan ihmissuhteissani ei. Jos yhtälö ei tunnu terveeltä, osaan kävellä toiseen suuntaan. Suoraan kysymykseen annan rehellisen vastauksen sen mukaan, miten uskon toisen pystyvän sen käsittelemään. Aina annan siis rehellisen vastauksen, mutta näkökulmaa säätelen. En halua vääntöihin tai mutapaineihin, jotka toisivat minulle pahoinvointia.

Osaan vetää rajoja, koska minä nyt vain satun tätä nykyä rakastamaan itseäni sen verran, että tiedän rajojen tuovan itselleni tilaa hengittää ja elää niin kuin minä haluan elää.

Olen käynyt treffeillä. Olen nauttinut siitä. Olen puhunut nuorten miesten kanssa seksistä ja rakastelusta  ja omista selkeistä linjauksistani ja elämän ihan kaikesta ja katsonut heitä, joilla kyynel herkästi silmässä, ja huomannut myös ne, jotka väistävät mahdollisia jossain piileviä kyyneleitä. Olen harjoitellut toisten kohtaamista ja kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki eivät vain kykene. Se ei ole minulta pois, koska voin aina löytää uusia ja jo tuttuja ihmisiä, joiden kanssa on helppo KOHDATA.

Puhua sydämestä,
antaa oman itsen näkyä,
sanoa että nyt on likainen tukka,
tuskainen olo
ja paha PMS tai

ehkä joku asuu vielä vanhempiensa kanssa
häpeäkseen
eikä rahaakaan ole tai

ehkä vain tanssituttaa
ja oletko kuullut sen ihanan biisin
Butterfly Effect,
jonka täytyy olla parasta rakastelumusaa?

Minäpä siis laitan sen biisin talteen.

Kiitos kaikille sydämestään rohkeille ja rehellisille ja kiitos kaikille heille, jotka haluavat tosissaan harjoitella toisen ihmisen – edes jonkun – kohtaamista silloinkin, kun on niin vaikeaa.

Yhdessä on silti niin paljon hienompaa.



torstai 25. tammikuuta 2018

Kun ääni sisälläni sanoo "click".

ASIAA OIKEAN SUUNNAN LÖYTÄMISESTÄ



Hikoilen kotona. On vähän kuumetta. Kirjoitan lupaamiani tekstejä, jotka ovat jo myöhässä alun perin sovitusta aikataulusta. Tiedän, että tuo aikataulu joustaa, mutta nautin kuumeen tuomasta verkkaisuudesta, koska verkkaisena keskityn paremmin ja saan taottua tasaista jälkeä.

Tällä viikolla olen ammentanut viisautta luovilta tutuiltani. Kiitos, mm. kirjailija Juha Siro. Opin mielelläni itseäni viisaammilta tai kokeneemmilta. Sisälläni on selkeä valintojeni oikeellisuutta arvioiva mittari, ja se mittari sanoo "click", kun jokin asia vain tuntuu oikealta.

Haluan mennä vain sinne, mikä sanoo "click". Jos homma ei tunnu oikealta, en voi enää tehdä itseäni vastaan, enkä todellakaan tee itseäni vastaan yrittäen miellyttää toisia.

Jos lähtisin toimimaan vain toisia miellyttäen, minulla ei olisi täällä enää mitään virkaa. Olisin aivan turhanpäiväinen sätkynukke, sydämestä kuoletettu.

Minua on joskus neuvottu, että paras romaani syntyy siten, että luodaan ensin selkeät suunnitelmat ja juonellinen tapahtumarunko. Sitten välit ikään kuin kirjoitetaan umpeen. Minusta idea on todella hieno ja järjestelmällinen, mutta minua varten se ei ole.

Luovana ihmisenä minä tarvitsen 30 % runkoa ja 70 % sitä, että annan kynän/pensselin/nuotin tai elämän itse näyttää minulle, mitä seuraavaksi. Minun pitää astua ruutuun yksi, ja antaa sen kertoa tarkemmin, minne ja miten seuraavaksi. Kun alan kirjoittaa, oli se mitä tahansa, en tiedä vielä, minne päädyn. Vasta kirjoitettuani viimeisen kohtauksen/kappaleen/rivin/repliikin/sanan, tiedän, minne teksti minut vei.

Joku sanoi, että olen kirjojeni teemoilla leikitellyt vaaralla. Myönnän sen. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omilla aivoillaan. Ei, korjaus. Olen houkutellut lukijoita ajattelemaan omalla sydämellään. Olen houkutellut heitä olemaan rohkeita ihan oman elämänsä takia.

Intohimo-kirjastani on taas tullut kiitollisia viestejä ihmisiltä, jotka ovat löytäneet kirjasta vastauksia kysymyksiinsä. Jaettu ilo jne.

Miesrintamalla on ollut hieman hiljaista, mutta olen kärsivällinen. Samanikäinen miespuolinen ystäväni kuunteli minua ja tokaisi, että minulle oikea ikäskaala on 25–30, koska "sen ikäisillä on vielä virrat päällä". Nauroin iloisesti, seurasin hänen ohjettaan ja kävin seuraavalla viikolla treffeillä suloisen 27-vuotiaan kanssa.

Ei se fyysinen ikä niinkään, kunhan ovat virrat päällä.

Minun virtani eivät pysy päällä, jos alan kulkea pitkin teitä, joilla ei kuulu riittävän usein "click".




lauantai 20. tammikuuta 2018

Unelmana hyvä loppuelämä

MIKSI TAVOITTEET > UNELMAT 



Ympärillämme kaupataan unelmia. Saan asiasta vatsanväänteitä. Ihmiset tekevät aarrekarttoja ja unelmoivat asioista, jotka ovat mahdottomia saavuttaa tai joiden eteen he eivät ole valmiita ponnistelemaan riittävästi sisäisesti, henkisellä tasolla, tai ulkoisesti teoillaan.

On tilanteita, joissa unelmaan kiinnittyminen auttaa meitä pysymään hengissä. Unelma voi tuoda uskoa parempaan. Murrosikäisenä odotin vuosikausia ikkunan edessä omassa huoneessani, että vuodet kuluisivat ja pääsisin mahdollisesti parempaan elämään kiinni. Sain haluamani.

Pelkkiin unelmiin keskittyminen harvemmin kannattaa. Jos ihminen tekee unelmastaan selkeän tavoitteen, unelmasta tulee konkreettista. Olen nähnyt lukemattomien ihmisten unelmoivan kovasti, mutta heidän unelmansa jäävät vain hötöksi korvien väliin.

Moni kertoo, että aarrekarttaan laitetut asiat toteutuivat. Suurin osa ei koskaan kerro, että aarrekartan asiat eivät todellakaan toteutuneet.

Minä unelmoin siitä, että minulla olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä. Haluan vaikuttaa loppuelämäni laatuun siltä osin kuin voin. Kaikki ei ole omissa käsissä. Olen valmis tekemään itseni kanssa paljon töitä, että saisin pidettyä yllä tekemisen pontta ja elämäniloani. Ihmisen oma aktiisivuus on tavoitteissa ratkaisevaa. Monen unelman sijasta minulla on tällä hetkellä pari selkeää tavoitetta, joiden eteen näen paljon vaivaa. Kun teen töitä minulle tärkeiden asioiden eteen, rakennan sivutuotteena koko ajan hyvää loppuelämää.

Ystäväni soitti äsken. Hän iloitsee siitä, miten hänen poikansa tekee työtä jääkiekkouransa eteen Yhdysvalloissa. Mietimme, että samaa paloa ja rohkeutta me haluamme vaalia elämässämme. Ei ne puheet, vaan ne teot.

Älä jää unelmissasi lähtötelineisiin. Aloita, tee, harjoittele. Naura matkan varrella. Emme tule aina pääsemään maaliin tekemisestä huolimatta, joten nauruista jäävät loistavat muistot.

****

Life Coach Jouni Ranta haastatteli minua podcastiinsa Seksuaalisuuden monet kasvot aikuisen naisen seksuaalisuudesta. Kannattaa kuunnella.




keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Pidä elämäsi laadukkaasti laajentuvana

ASIAA TURHAN KARSIMISESTA

Viime vuoden lopulla aloin entisestään ihastella sitä merkillistä tunnetta, joka minulla monesti asiakkaideni kanssa on.  Minulle merkitsee paljon, että he luottavat minuun vaikeiden asioidensa kanssa, vaikka minä en heitä aina helpolla päästä, kun töitä teemme. Asiakkaani merkitsevät minulle usein enemmän kuin työni kohdetta tai tulolähdettä. Tiedostan, että he tulevat minun eteeni kuin lahjana, ja minä haluan puolestani paneutua heidän solmuihinsa niin hyvin kuin mahdollista. Minun elämäni laajenee asiakkaideni ansiosta.



Elämäni laajenee myös, koska teen paljon oikeita valintoja kasvuni ja hyvinvointini eteen. Olen  palautunut kiitettävästi viime vuoden hommista. Olen saunonut, nukkunut hyvin, ulkoillut ja harrastanut Netflixiä. Sain uuteen kotiini myös tankotanssitangon, josta olen unelmoinut jo kauan. Joka päivä käyn rakastamassa merta ja kiitän merituulesta kasvoilleni. Kaikki valintojeni tulosta, vaikka moni ihminen on polullani tienviittoja näyttänyt ja ovia avannut.

Tänä vuonna, jos ei ihmeitä satu, kirjoitan yhden kirjan selviytymisen taidosta, yhden englanninkielisen kokopitkän elokuvakäsikirjoituksen ja teen uusien ja jo tuttujen asiakkaideni kanssa paljon töitä. Se tarkoittaa, että minun täytyy osata erotella turhat asiat pois. Sokeri on elämässäni turha tekijä, ja en nauti sitä ainakaan ennen kesää. On tärkeää levätä, rentoutua ja hassutella, mutta tänä vuonna ei ole aikaa turhien voivotteluun, huonoihin ihmissuhteisiin tai asioiden lykkäämiseen silloin, kun on aika ja mahdollisuus tehdä ja rakentaa. Kalenteri on kaverini, johon mahtuu monta laadukasta merkintää.

Tiedostan hyvin, etten voi kaikkea hallita. Suhtaudun asiaan kuitenkin positiivisesti. Koska en voi kaikkea hallita, odotan hyviä asioita ja huikeita yllätyksiä tapahtuvaksi.

Yhtä asiaa olen miettinyt aika paljon. Ihmisten pelkoja läheisissä ihmissuhteissa. Näen, miten joku saattaa tulla lähelleni, ehkä odottaa jotain, mutta koska hän ei saa sanottua, mitä hän oikeasti haluaa, ajattelee tai toivoo minulta, hän aloittaa diibadaaban, välttelyn tai muuten sellaisen toiminnan, joka vääjäämättä johtaa siihen, että emme voi rehellisesti omine oloinemme toisiamme kohdata. Jos diibadaaba jatkuu kauan, minä varmasti loittonen. Koska haluan pitää elämäni laadukkaasti laajenevana, ja kalenterini odottaa laatumerkintöjään.

Aiotko sinä laittaa laatumerkintöjä kalenteriisi?

Kalenteriini mahtuu tällä hetkellä uusia tapaamisia asiakkaideni kanssa sekä Tampereella että Helsingissä.

*****

Loppuun vielä jaan reseptini, vaikka en kokki olekaan.

MINNAN ENERGISOIVA TALVIJUOMA
Jos väsyttää, kolottaa, loppuu puhti kesken tai flunssa kolkuttaa, lämmitä kattilassa iso mukillinen kasviperäistä maitoa (soija, riisi, kaura, pähkinä ym.) Kun maito on lämmennyt lähes kuumaksi, vispilöi joukkoon luomujauheena n. 1/4-1/2 teelusikallista inkivääriä ja kurkumaa ja ripaus kanelia. Lisään myös kardemummaa, jahka muistan sitä ostaa. Mausteita Tampereella Lempin luomupuodista totta kai.
Juoma toimii kuin taika.



lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua, minä arvostan teitä




En lähettänyt joulukortteja. Ei ollut aikaa eikä enää minkään valtakunnan energiaa ostaa kortteja ja ruksata niihin asiakkaiden ja/tai ystävien nimiä ja osoitteita.

Uuden kodin laittaminen työn ja opintojen ohella on ollut rankkaa. Olen tyytyväinen mutta todella väsynyt. Tänään keskityin laittamaan pojalleni ja itselleni jouluruokia, maltilla ja rakkaudella. Hyviähän niistä tuli. Touhusin taas koko päivän, ja illalla sain vielä kannettua viimeiset pahvilaatikot varastoon.

Lähdin poikaani vastaan metroasemalle. Totesin itsekseni, että nyt minun jouluni saa alkaa. Muutama päivä silkkaa lepoa. Tajusin, miten paljon minulla on aihetta kiitokseen. Tätä vuotta ovat värittäneet ennen kaikkea ihanat ihmiset, joista osa on vanhoja tuttuja, osa ihan uusia tuttavuuksia. Olen saanut paljon apua, tukea ja hyviä neuvoja, monta aihetta iloiseen nauruun. Minua on rakastettu, ja minä olen rakastanut. Työrintamalla olen valtavan kiitollinen asiakkailleni siitä, miten minuun on luotettu, ja sydämestäni olen pyrkinyt jokaista asiakastani täysillä auttamaan.

Kotona on puhdasta, kaunista, riittävän yksinkertaista. Jääkaappi on täynnä. Huomenna vielä bataattilaatikon tekoa ja riisipuuron hauduttamista. Edessä ensimmäinen joulu Helsingissä. Hautakynttilä on ostettu, ja kun sopivan hautausmaan huomenna löydämme, muistamme kaikkia jo täältä lähteneitä.

Meillä on joulu. Kiitos siitä.